Niin se vaan kesä oli ja meni. Tunnetusti, Suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen.

Mä oon oikeestaan aika tyytyväinen menneeseen kesään. Ehti paljon tehdä kaikkea, mutta silti paljon jäi tekemättä! Nyt istutaankin jo koulun penkillä ahertamassa. Pian alkaa ensimmäinen työharjoittelu, vaikkei opiskelua oo montaa viikkoa takana. 

Me lopetettiin meidän kesä tänä vuonna laivalle. Käytiin koko perheen kesken laivalla! Se oli kaikkien lasten ensimmäinen laivareissu ja vitsit, meillä oli ihan älyttömän kivaa! Siinä lapsien riemua ja onnea seuratessa, tuli taas miettineeksi sitä omaa lapsuutta. Mäkin kävin vähän näitä nuorempana laivalla. Mummon ja Papan kanssa. En mä niistä muista paljonkaan, mutta sen mä tiedän, että pallomerestä mua ei saanut koskaan pois! Nyt kun näin sen saman riemun keskimmäisen ja nuorimmaisen silmissä, pystyin samaistumaan siihen tunteeseen. Näin siellä sen pikku-H:n, joka oli pienen hetken onnellinen. 

Omaa lapsuutta on tullu tässä viimeaikoina taas paljon mietittyä. Me käydään koulussa aihealuetta, joka keskittyy lapsuuteen. Sitä on joutunu taas miettimään omia kokemuksia ja niitä fiiliksiä, mitä lapsuudesta on jäänyt mieleen. Me saatiin myös kotiin tehtävä, 5-10s kirjoittaa vastapareista. Esim. luottamus-epäluottamus. Se on se ensimmäinen ja siihen täytyy kirjoittaa omat kokemukset lapsuudesta. Oliko luottamusta? Missä tilanteissa? Miten? Entäs epäluottamusta? 

Ja tiedättekö, kun sä katsot sitä sivua. Sä oot kirjottanut hirveessä puuskassa kauheasti tekstiä ja sä tajuat, ettet sä oo kirjottanu mistään muusta kun siitä toisesta vastaparista. Epäluottamuksesta. Se luottamus sielä on pieni hiirenkakan verran kirjoitettu lause. Ja sekin kuuluu, luottamus - ei sitä ollut. 

Mä oon oppinut ymmärtämään itsestäni paljon, myös niitä tunteita joita oon elämäni aikana läpi käynyt. Jotkin asiat heijastuu edelleen. Mutta, ainakin mä tiedän, että se on normaalia. Se ei johdu siitä, ettenkö olis päässyt yli asioista. Tai, että eläisin edelleen menneessä. Se on ihmisen luotainen mekanismi, joka kertoo asioita, joita et osaa ehkä itsekkään selittää. 

Ihmiskeho on jännä asia. Miten varhaisessa vaiheessa se alkaakaan ymmärtämään asioita. Ja kun jotain puuttuu, keho muistaa sen loppuelämänsä. Se muistaa myös hyvät asiat. Arvostakaa siis omaa ja toisten kehoa! Jo pienikin asia voi vaikuttaa.

 

- H