Siitä onkin hetki kulunut, kun oon tänne päivitellyt. Täytyy myöntää, että nyt on tapahtunut niin paljon asioita rytinällä, että itseäkin meinaa huimata. Mä pääsin opiskelemaan! Eli ens kuussa ollaan sitten virallisesti taas opiskelijoita ja ura hoitajana askeleen lähempänä. Mahtavaa! Olin myös alkukesän töissä, joka suurimmaksi osaksi mun päivittelyä verottikin. Ei vaan  ole ollut vapaa-aikaa niin, että ehtisi. Ja nekin ainoat vapaat, kun ollaan yhdessä kotona oltu, olen halunnut viettää perheen kesken. Tosiaan, sain työharjoittelu paikan yksityisestä perhekodista. Pientä näppituntumaa tulevaisuutta ajatellen. Ja koska mua koskee vaitiolovelvollisuus, en sen enempää avaa paikkaa tai asioita. Sen verran pystyn onneksi sanomaan, että tän kuukauden aikana mä sain sen mitä halusinkin tietää; tää työ on tehty mua varten. Mä haluan olla nuorten kanssa työskentelemässä. Parasta mun harjoittelussa oli nimenomaan ne hetket, kun sai istua nuoren kanssa ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. 

Nyt olis kuukausi "lomaa" ja sen jälkeen alkaa täys tohina koulunpenkillä. Ja kyllä, mä kriiseilen ihan hirveästi, että mun täytyy laittaa vauva hoitoon. En millään halua päästää mun pientä vauvaa hoitoon! Ja kyllä, mun vauva tulee kohta vuoden ja pärjää varmasti hoidossa hyvin. Äidillä voi olla enemmän ongelmia selvitä koulussa. Toisaalta, ihanaa päästä kunnon arkeen ja rytmiin kiinni. Ei oo nää päivät pelkkää möllöttämistä pitkälle iltapäivään ja huomata illalla, ettei tänäänKÄÄN tulliut mitään tehtyä. Sitten pitäisi vielä ymmärtää se, että mun ensimmäinen vauva menee jo eskariin! Ja musta on tulossa vanha. Täytän vasta 26 ja mulla on aivan hirveä kolmenkympin kriisi TAAS! Mulla oli jo, kun täytin 24. Ja silti ei tässä kuudessa vuodessa oo edes huomannut omaa vanhentumista. Lapset vaan kasvaa, mutta ite et vanhene. Ainakaan henkisesti!  

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Mitähän jännää sitä tässä vielä ehtiikään tapahtua, ennen kesän loppua!

- H